Rintakehä – kylkiluut
Kylkiluita (costae) on yhteensä kaksitoista paria. Ne ovat pitkiä ja kaarevia luita, jotka numeroidaan ylhäältä alaspäin: ylin kylkiluu on ensimmäinen. Kymmenen ylintä paria kiinnittyy rintalastaan etupuolelle kylkirustojen (cartilago costalis) kautta.
Kylkiluut jaotellaan tyypillisesti kolmeen kategoriaan, joita ovat varsinaiset kylkiluut, ”valekylkiluut” ja kelluvat kylkiluut. Seitsemän ylintä kylkiluuta liittyvät suoraan omalla kylkirustollaan rintalastaan (art. sternocostalis) ja ne lasketaan kuuluvaksi varsinaisiin kylkiluihin. Seuraavat kaksi tai kolme paria liittyvät seitsemänsien kylkiluiden kylkirustoihin ja tästä syystä niihin viitataan toisinaan valekylkiluina, ne muodostavat helposti palpoitavan kylkikaaren (arcus costalis). Kaksi tai kolme alinta paria ovat ns. kelluvia kylkiluita, jotka eivät kiinnity rintalastaan vaan päättyvät lihasten väliin.
Kylkiluiden muoto ja kylkiluuvälitila
Kylkiluiden koko ja muoto vaihtelevat sijainnin mukaan. Ylimmät ja alimmat kylkiluut ovat pienimmät, ja niiden välissä olevat kylkiluut pitenevät asteittain. Ylin kylkiluu poikkeaa muodoltaan muista kylkiluista, sillä se on litteämpi ja leveämpi kuin muut kylkiluut. Sen voi palpoida hartian puolelta, mutta edestä katsottuna se jää solisluun alle. Toisin kuin muut kylkiluut, jotka kiinnittyvät rintalastaan synoviaalinivelillä, ylin kylkiluu kiinnittyy rintalastaan sidekudosliitoksella. Kylkiluiden välissä oleva tila, kylkiluuväli (interkostaalitila, spatium intercostale), sisältää kerroksittain kylkiluiden välissä olevia lihaksia sekä hermoja ja verisuonia. Jos tarvitsee määritellä mistä kylkiluuvälitilasta puhutaan, niin ne numeroidaan ylemmän kylkiluun mukaan eli ensimmäinen kylkiluuvälitila sijaitsee ensimmäisen ja toisen kylkiluun välissä.
Kylkiluun rakenne
Kylkiluut kiinnittyvät rintanikamien runko-osiin kylkiluiden päistä (caput costae). Kylkiluun päistä seuraava osa on kylkiluun kaula (collum costea). Kaulan jälkeen sijaitsee taaksepäin osoittava kylkiluun kyhmy (tuberculum costae), jonka välityksellä se niveltyy rintanikamien poikkihaarakkeisiin. Tästä edelleen ulospäin tultaessa löytyy kylkiluun kulma (angulus costae), joka voidaan tuntea palpoidessa. Useimmissa kylkiluissa on pitkä kaareva kylkiluun varsi (corpus costae), jonka pituus vaihtelee kylkiluun mukaan.
Kylkiluiden niveltyminen rintakehään
Kylkiluut niveltyvät rintarangan nikamiin kahdella nivelellä: kylkiluun pään nivel (art. capitis costae) ja kylkiluu-poikkihaarakenivel (art. costotransversaria). Vaikka nivelet ovat erillisiä, ne muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden, joka mahdollistaa rintakehän liikkeet. Hengityksen aikana rintakehä laajenee, ja kylkiluut liikkuvat ylös, eteen ja sivulle. Uloshengityksessä liike on päinvastainen
Ylimääräisiä kylkiluita
On hyvä tiedostaa, että pienellä osalla väestöstä (0,5–2%) voi esiintyä ylimääräinen kylkiluupari kaularangan alaosassa, jolloin puhutaan kaulakylkiluista. Vaikka ne saattavat altistaa hermo- tai verisuonipinnetilalle rintakehän yläosan alueella, joka tunnetaan nimellä rintakehän yläaukeaman oireyhtymä (TOS), useimmiten ylimääräiset kylkiluut eivät aiheuta oireita. Yleensä ne havaitaan sattumalta jonkin muun tutkimuksen yhteydessä. Joillakin ihmisillä saattaa olla myös 13. kylkiluupari lannerangan puolella, jolloin puhutaan lannekylkiluista.
Vastaa